Mitä tehdä, kun ei enää mitään pysty tekemään ei enää uskalla, hajalla, palasina, kun on itse itsensä pahin vihollinen, ehkä ansaitsen tämän kaiken. Täytyy olla kiitollinen siitä, että sai kokea kaiken niin hyvine ja huonoine päivineen. Sain rakastaa ihmistä joka teki elämästä hetken elämisen arvoista.

Vaik se juttu mikä meil oli kuoli jo Ja vaik se suhde muistutti kuoleman tuomioo En silti vaihtas mitään En sekunttiikaan En rakkaut en seksii en romantiikkaa Ei auta enään puhuminen Mä oon surullinen Kun luulin et sä haluut kantaa mun sukunimee Mut sanat mitä sanot halkasee mut kahtii Saa mun pumpun lyömään samaa aikaa eri tahtii Vaik tähä kaikkee tottuu Jos tarpeeks kaua venaa ni tää kaikki loppuu Ehkä mä ansaitsen tän enkä parempaa Ulospäin te näätte vain mun tekohymyn kameraa Ei juokse karkuu, ei muutu mikskää Oon eritaval hyvä ja tälläst sä et löydä mistää Tää oli tarina siit, miten mut jätettii PS i love you, ja näkemii...