Pääsiäinen meni ja viime viikonloppukin syntymäpäiviä juhliessa. Niin kuin eräs ystäväni kommentoi, vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli jälleen riittävästi. Vaan silti kaikki vaan junnaa paikoillaan, mikään tunnu missään mikään tai kukaan ei kolahda, oi luoja milloin tämä päättyy ei tätä elämää jaksa näin. Tahtoisin vaan jälleen olla aidosti onnellinen, tuntea rakkautta lämpöä läheisyyttä. Vaan miten siihen pääsee, mitkä ovat ne oikeat ratkaisut ja mihin suuntaan elämää tulisi viedä. Lähteäkkö hajottamaan itseään vielä vaan lisää asioilla, jotka varmasti vaan saattavat saada jälleen murenemaan niin pieniksi palasiksi kuin vaan ihminen voi mennä, vaiko nauttia siitä että saa hetken olla onnellinen ihmisen lähellä jota niin kovin itse rakastaa mutta jolle ei itse merkitse mitään. Mutta onko sen arvoista,kestänkö sen että olen vain hetken hupia, etten todellisuudessa merkitse mitään. En edes ymmärrä miksi olen jo pari kertaa moiseen alentunut, en enää edes osaa sanoa mitä itsestäni ajattelen. Jotenkin taidan itsekkin tietää että Rikon tässä kaikessa itseni vielä pahemmin kuin olin rikki eroni jälkeen. Odotan vaan joka päivä ihmettä kuvittelen että asioilla on jokin merkitys. vaikka tiedän itsekkin varsin hyvin, että suunta olisi haettava jostain muualta ei ihmisestä joka kuitenkaan ei välitä ja tulee minut rikkomaan, ei tahallaan vaan siksi ettei ymmärrä kuinka hajalla oikeasti olen. Totuutta en kykene enkä pysty enää koskaan paljastamaan, niin paljon tuskaa se aikoinaan toi tulla torjutuksi ja kuulla etten merkitse enää mitään. Ennen pystyin kertomaan tunteeni en epäröinyt hetkeäkään sanoa mitä tunnen mitä haluan, nykyään en vaan enää pysty.

 

Avoimella kämmenellä
ojensi sieluni
sinulle: ota!
Olit ottavinasi,
pudotit
Sanoit ettet
voinut mitään
Sinä et koskaan
voinut mitään
millekkään
minkä ojensin avoimella kämmenellä
Pudottaminen
on sinun unelmasi
vapaudesta.
Kuinka syvälle sielun
täytyy pudota
ennen kuin se
tulee ehjäksi?

 

***

Hän joka haavoittaa
hän ei voi parantaa
Hirvittävät heräämiset
aamuyön trapetsilla
ja menettämisen
nielemätön maku: turhiksi
ovat hyväilijän
kädet käyneet! Hakataan irti!
Varas kävi, vei naurun huulilta
eikä auta tietää
minne jäljet johtavat...

 

***

Löytääkkö vielä elämässä jotain kuten alla olevassa runossa sanotaan, toivon niin ja toivon todella sen myötä saavani jälleen elää.

 

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

-Tommy Tabermann -