Juhannus juhlittu ei siinä seurassa missä mieluiten olisin ollut mutta nyt se on ohi ja ilmaakin on puhdistettu. on hyvä taas jatkaa eteenpäin kun on saanut puhuttua ja selvitettyä monia asioita jotka mieltä painoivat ja saanut huomata, että jälleen kerran oli vaan itsensä turhaa kiusaamista ennakoida asioita joista en sitten kuitenkaan tippaakaan tiennyt kuinka ne ovat.

Ehkä tässä on jo lopultakin aika jatkaa elämässä eteenpäin, mutta mitä se vaatii, miksi sitä kiusaa itseään ihmisellä joka saa vain aina tuntemaan olonsa huonoksi, riittämättömäksi ja .aina vaan syytetään jostakin aina parjataan ja saadaan tuntemaan itsensä maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Sanat ovat niin vahva ase toista kohtaan varsinkin jos niillä on tarkoitus loukata. 

Mitenpä tässä elämässä koskaan voi yrittämättä tietää mitä saa tai miten mikäkin menee, niin kuin sanoin aiemmin mitään on turha ennakoida, se täytyy ottaa sellaisenaan sitten kun se tulee. Siihen joko pettyy tai sitten voi olla onnellisempi kuin koskaan ennen elämässään. Riskejä on otettava ja myönnytyksiä tehtävä muuten ei voi mitään saada. tai voi saada mutta saako sitten sellaisen elämän kuin haluaa. huomaako joku päivä, että nyt onkin jo liian myöhäistä, että olisi pitänyt toimia vielä silloin kun oli mahdollista.

Olo on niin tyhjä ja väsynyt, kun haluaisi vaan iltaisin käpertyä kainaloon, tuntea että rakastetaan. saada sen perheen, olla ihmisen lähellä joka välittää. Koko tämän nykyisen elämäni heittäisin menemään jos vain saisin jälleen olla onnellinen, enkä sitä kaipaamaan jäisi tippaakaan. Ja taistelisin onneni eteen todenteolla. Ja tulen vielä onneni saamaan, se vaan kauanko siihen menee en voi tietää, ja kun sen saan en päästä sitä enää koskaan menemään.