Juuri kun luuli ettei se olo tästä enää paskemmaksi voi mennä niin kyllä se näköjään voi. Jokohan nyt näiden tuntemusten kanssa olisi se pohja nähty. Toivottavasti, mutta ehkä tämän vihan kanssa on helpompi ponnistaa tulevaan ja antaa menneen lopultakin jäädä. alkaa ymmärtämään pikkuhiljaa että ehkä omat tunteet olivat ainoat jotka olivat suuria ja aitoja, enhän tässä tilanteessa edes muuten olisi jos toinen syvästi olisi rakastanut. Ei toista jätetä silloin kun tie on vaikea ja kivinen, sitä kuljetaan yhdessä ja nostetaan se toinen sieltä pohjalta jos on pakko. Myötä ja vastamäessä niinhän se oli? tai sitten ei. vaan nyt aletaan etsiä sitä iloa elämään aivan toisellaisella tarmolla, miestä tuski löytyy vielä vuosiin tai eihän sitä koskaan tiedä milloin onni saapuu vaan ehkä muistakin asioista voi onnen löytää...