Hajalla jo ennen ku tapasin sut, kerran rakastin mut siitäki sain takaiskun.
Niin ruvella siit, et kynnys uudestaan ruveta nousee se joka päivä, ja inspis alkaa huveta.
En aio enää samoja virheitä toistaa, riidelty tarpeeks jo samoist asioista.
Ja mä en rupee ruinaan, ei oo upeet jos kaikest joutuu puimaan.
Niin me molemmat ollaan aikuisii, mä oon mä. Jos ei maistu niin skii...

Näinpä taas... 3 viikkoon kun ei ole toista tavannut, välimatka luo omat haasteensa ja siitä aiheutuvat kulut, näitä lupautunut itsekkin maksamaan vaan jos toinen silloinkin kokee paremmaksi tehdä jotain muuta kuin hoitaa suhteemme kuntoon niin nyt viimeistään minunkin olisi jo tajuttava suunnata katse taas tulevaan, sattuu sitä en voi kieltää, todella rakastin tätä ihmistä ja luulin että toinenkin rakasti minua, vaan ei kukaan joka toista rakastaa halua elää näin pitkiä aikoja toisesta erossa ja halua että toisella on näin paha olla. en vaan voi ymmärtää enkä käsittää. en vaan kykene. Kun tuntee, ettei välitetä tippaakaan. Sitä en vaan ymmärrä, että jos ei välitä enää toisesta eikä nää enää yhteistä tulevaisuutta, miksei voi sitä toisella kertoa, miksi antaa toisen riutua näin, tuntuu kuin pidettäisiin varalla jonkin suhteen että jos ei jotakin mikä tyysyttää elämässä löydykkään sitten olisin vielä minä...

Jos on olemassa kaks asiaa joit en osaa. Ne on pokerin peluu ja seurustelu.

Molempii kokeillu eikä niissä hyvä heilu. Jos toinen on pro ja toinen ei niin se ei oo reiluu.

Jos on aitoa niin sen ei pitäs olla taitolaji...

Kaipa minäkin joku päivä löydän sen ihmisen joka todella rakastaa ja arvostaa minua ja välittää minusta.