meillä on vain tämä yksi elämä ja me itse teemme siitä sellaisen kuin haluamme ja muut ihmiset ulkopuoliset eivät voi tietää millainen elämä jollakin on ollut jonkun toisen kanssa. Itse taidan olla hiukka katkera eron jälkeen sille että toinen antoi toisten mielipiteiden vaikuttaa liikaa, toki sanoi päätöksiensä olleen omiaan vaan meneja tiedä jotenkin tuntuu että toiset sitä mieltä lisää myrkyttivät. mitäpä ne muut mistään tietävät, kaikilla on aina oma lehmä ojassa, näin se vaan on. Ja koskaan ei kukaan suoraan mistään puhu, jokin asia on kuultu kaverin kaverilta ja tehdään niitä päätelmiä sen mukaan, entäs se totuus jonka minä tunnen ja tiedän.

Olen päätökseni tehnyt kuukausien hiljais elon jälkeen ja jos saan vielä mahdollisuuden aion todella näyttää ja tehdä kaikkeni jotta tästä pimeästä maailmasta löytyisi vielä valo joka veisi elämän jälleen elämisen arvoiselle tasolle, todellakin meillä on vain tämä yksi elämä.

Johtaako se mihinkään, en usko, vaan onpahan sitten se asiassa käsitelty.

Pelkään niin paljon vaan en silti suostu ainakaan enkä kykene vielä ajatuksen tasolla luopumaan. Entäs jos vielä kerran ottaisin härkää sarvista ja pyytäisin. tulisikko taas vaan vihaisia viestejä siitä että anna hänen olla jättää hänet rauhaa, en tiedä se on se mikä n nähtävästi vielä kerran koettava otettava se vastaus sellaisena kuin se tulee, ja jos vastassa on taas täysi tyrmäys nuoltava vaan sen jälkeen haavansa ja jatkettava jotenkin taas eteenpäin. Mutta kestänkö sitä, annanko taas vaan olla ja jatkan yksin omaa itkuania ja ikävöintiäni.